Olen murehtija märehtijä. Juutun mokiini, häpeään, vaikka pitäisi vaan muistaa lohduttavasti, että uusi moka odottaa nurkan takana - takuuvarmasti. Pitäisi ottaa oppia pieniltä ihmistaimilta - kompastelevat, kumittavat koko sivun & aloittavat uudestaan. 

Mutta me isot: iloista vastaanottoa, lämmintä huolehtimista & googlaamista !!!!!!! Voi hyvän tähren. Toisaalta henkilö joka kertoi asian, että oli etsinyt minusta/meistä tietoa, niin oli reilu, kertoessaan asian. Mutta tajusin, että uteliaat saattavat lähteä muillekin tutkimusretkille & vetää johtopäätöksiä. Mutta jos & kun olen aikoinaan tyrinyt talouteni, niin se ei tarkoita, että varastaisin, venkuloisin (mitä nyt vessassa lymyilen kun paikkaani en tiedä ja...😉). Ehkä iloisuudessani, sähläämisessäni, kujalla olemisessani on jotain epäilyttävää. 

Mutta oi, olen niin tyytyväinen itseeni, että olen uskaltanut kysyä -- että miten saisin koodit koneisiin, että pääsen kurkkaamaan missä minun pitää olla. En tiedä vaikka muualtakin näkisin!? 

Onpas monta mutta - lausetta ja tästäkin meinas tulla, vaan aloitetaanpa toisella: Arvasin, kun tiedän kylän tyylin, niin arvasin, että jotain taka-ajatusta tässä kuitenkin on, tuossa kuljetusjärjestelyssä: vähintään kukkien kastelu! Ei, ei, ei & ei. Harmittaa toki, että reagoin niin nopsaan ja vahvasti-mutta kun taustat on meillä sellaiset, että vieläkin edelleen paikataan viikonloppu viikonlopulta kissojen hoitajille nikkaroimalla milloin kattoa, milloin eteistä, milloin autotallia, milloin - mitäkin. Ja achtung! täsmälleen klo 9:00.  Olisihan se & on toki hienoa, että apua saa ja sitä tarjotaan, vaan nuo eräät achtunglaiset pilasivat sellaisen 'ilosen, rennon, auttamismentaliteetin'. 

Olen sitä mieltä ollut aina, että työt maksetaan rahalla, ei vastapalveluksilla. On selkeämpää eikä kukaan pääse kyläkaupan tuulikaaapissa kertomaan, että nekään ei oo käyneet naulaamassa kattoa, vaikka me niin...

Mut nyt on viikonloppu! 💖🌳🎶

Hengissä, vaikkakin tuntuu jotta takana olis 480 päivää, eikä 4. Mutta tänään lungailin - otin & tutustuin taloon, kellareita & vessoja myöten. Tuli mieleen nuoruus & työharjoittelupaikka, missä aikani tyrin, niin he siirsivät minut kellariin, arkistoon & unohtuvat sinne. Sieltä oli kätevä lähteä kaupoille, joulu-ostoksille, kampaamoon, kahviloihin. Kukaan ei kaivannut, ei nytkään. Mutta! jos aikoo vessaan mennä päivittämään blogia, niin muista valot! Tunnistimen perässä ne sammmuvat, ellei liikehdi ---pöntöllä!🤣

Puolisoni saatteli minut uuteen seuraavin sanoin: jokapaikassa on yksi m-u-l-k-k-u. Tänään se löytyi, tai aistin henkilön mulqvistisuuden jo 1 päivänä. Niitä vaan pitää olla - elämän tasapaino järkkyisi jos heitä ei  olisi meitä järjestykseen laittamassa. Mutta he ovat taitavia: kahteen tavallisen kuuloiseen lauseeseen sai sirotelluksi monta väärin tehtyä asiaa, värään aikaan tehtyä asiaa. Pitäkööt kaihvipakettinsa ja taukonsa. 

Eihän se yleensäkään ole muuta kuin pelko, epävarmuus, mikä saa aikuisen ihmisenkin toimimaan nurjasti. 

Olen oppinut puolustamaan, vaalimaan aikaani & sitä, että hellin erityisherkkyttäni & sanon kiitos ei kuljetuksille, jos tarjolla on olla hetken aikaa hiljaa omaasa oloissani. Tämä on minun valintani ja minun jos kenen, pitää olla itseni puolustaja, paras kaveri. 

Tänään oli hyvä päivä: en rääkännyt itseäni. 

 

 

Vedän hetken happea ja sitten pistän addressit vetämään, traktorimarssin pystyyn & marraskapinan liikkeelle = koulumaailmaan uusi palkkaus - kaikille. Ja työvarusteisiin kuulosuojaimet, pakollisiksi.

Aika menee järjestyksen ylläpitoon. Ei ihme, että pisan torni  tuloksineen kaatuu ja kellahtaa. Aivan alkeellisiakaan olemisen sääntöjä ei ole, aivan alkeellisimpiakaan osaamisia ei suuremmalla osalla valitettavasti ole. Ja---vauhti on hurja. Kivaa pitää olla---väritystehtävä kiinnostaa enemmän kuin yhteenlasku ja opettajalla ei ole konsteja joilla kapinoiva 8-vuotias saadaa tekemään se matikantehtävä. Eteenpäin, eteenpäin & joku tippuu jo starttiviivalla. Usea, monet, lähes koko ikäluokka. 

Istu paikallasi, kuuntele, ota kirja esiin, kuuntele, viittaa ensin, älä häiritse muita, ok voit  mennä vessaan, ota tehtäväkirja/kynä/ esiin.....kertaa 15-20. Siinä on vierähtänyt kätevästi puolisen tuntia ja 15 minuutissa opeta lukemaan, laskemaan, olemaan ihmisiksi.

Miten helppoa sittenkin oli "vaan" suunnitella pakkauslaatikoita, tehdä käyttöohjeita, laskuttaa firmoja, karhuta asiakkailta myöhässä olevia kirjoja & VHS -kasetteja. Ja kitkeä 5 hehtaaria peltoa kettumaisissa oloissa ja hattumaistenkin työkavereiden parissa. Joskus niitäkin on ollut. Vai olenko se minä ollut se. Vissiin. 

Nyt vaan hymyilen ja teen paljon& enemmän & väsytän itseni. 

Mieheni käsittämättömyydestä siivouksen,siisteyden, kokkausinnon & yms. hakemisen kanssa----siitä seuraavaan kertaan.

Nyt omaa aikaa pari tuntia, ennen yöunia & sama rumba oottelee pimeyden nurkan takana. Ja nyt sekin vielä---bussi-oma-aika, sekin näyttää jäävän. Vaikka kuinka yritin kierrellä ja olla niinkuin en oliskaan---"joudun" matkaamaan naapurin kyydissä. Asialla on  puolensa. Otetaan tämäkin positiivarisesti. argghhhh milloin on kesäkuu, milloin?

Pidän palveluista: kahviloista, R-kioskeista, kirjastoista, keskikokoisista kaupoista itsepalvelukassoineen. Pidin myös ajasta jolloin kanssakäymistä rajoitettiin - toki festarit ja muut kulttuuritapahtumat olisivat silloinkin saaneet jäädä rajoitusten ulkopuolelle & uimahallit. Mutta sukulaisia & naapureita ei olisi saanut tavata 😄

Maalle muuttaessa oletin, että täällä hissutellaan rauhassa keskenämme. Pah! Ensimmäinen kesä jo näytti mitä on tulossa: uteliaita pöllähti kesken lauantai harmonian, öljy tuotiin herkkien hetkien aikaan - oi oispa ollutkin eroottista öljyä. Täällä oli ja on kirjoittamattomia sääntöjä miten olla ja elellä & juorut kulkee. Alkuasukkaat levittävät tietoa, me uudisraivaajat juoruamme 😎 Ei voi kuvailla minkälaista trafiikkia täällä oli. Tultiin saapastellen sisään pokkana arvostelemaan peruskorjauksemme nykytilaa. Tuijoteltiin ikkunapieliä, kurkittiin roikkuvia rännejä & eivät osanneet varoa sanomisiaan, vaan sana sieltä toinen täältä kantautui korviimme. 'eivät oo saaneet korjattua tuotakaan'. 

Tulkoot poikkeustila, mutta vain niin että oman kylän väkeä ei saa tavata ja sukulaisia harvoin & töihin ei oo pakko mennnä, jos ei taho. Aika kuluu muutenkin leppoisasti. 

Ups-oletin tästäkin, että tänne vaan tulen ja rennosti kirjoitan mieltäni painavia asioita. Auts-ei mikään mene oletusten mukaan. Kuten ei töihin menokaan. En osaa käyttää oikeita nimiä asioista, mutta siis --minut palkattiin palkkatuetuksi henkilöksi vai onko se aivan  perinteinen työllistetty - termi, jota voi minunkin tapauksessa käyttää. Jokatapauksessa - töihin, maanantaina & elämä mullistuu täysin. Kun asuu keskellä ei mitään, on aika vaikea kuvitella että työpäivä olisi vain se 6 tuntia. Ja hitto vieköön, pitää yrittää taas sitä hiton smalltalkkia ja pysyä hajuttomana, hymyilevänä, hajuttomana ---mikä on melkoinen mahdottomuus kun asuu tässä talossa, missä ämpärein hoidetaan kattoremppa. 

Mutta siihen varsinaiseen asiaan: kuntakokeilun virkailijan sähläilyyn, ammattitaidottomuuteen, osaamattomuuteen --- tai eihän hän osaamaton ole, kun sai minut töihin. Käsittämättömyyteen ennen kaikkea. 

Tiedän että hänellä on paljon asiaklaita, joten tuskin minun asiat niin päällimmäisenä ovat siellä hänen työlistassaan, mutta liian hätäisesti kaikki tapahtui ja taas epäselvyyttä on ilmassa --- liikaa. 

Pääsisin ymmärtääkseni takaisin liiton ansiosidonnaiselle jos olisin vain 24 viikkoa töissä & työaika vähint. 18h. Jostain virkailija keksi käsittåmättömän 35 viikkoa --mitä se tekee, lähes 8 kk.Höyrysi siitä  & kova hinku hänellä olityrkätä minut päiväkotiin töihin. Kun ymmärsin sano kiitos ei, niin hän totesi:"Kyllä kait ne polvet viikon kestää!! Ei kestä ja kun kyse on aika monesta helvetin viikosta. Mee ukko ite!  Sähläystä, sekoilua, sönkötystä. 

Ei tietenkään lisäraha pahaksi olisi, mutta kun a) työmatkan hankaluus b ) työ johon en ollut oikein innokas palaamaan c)ulosotto = jääköhön matkakustannusten jälkeen paljonkaan extraa käteen. Ja ei, en kaipaa työkokemusta, en tästä alasta. Mutta mennään. 

Ahdistaa koko paska kuvio. 

En ymmärrä mikä sai minut sanomaan JOO ---ehkä se, että satuimme hetkellisesti asumaan bussipysäkin vieressä. 

Jos en olisi lopettanut viikonloppu -juomista, nyt aloittaisin 😉