Vedän hetken happea ja sitten pistän addressit vetämään, traktorimarssin pystyyn & marraskapinan liikkeelle = koulumaailmaan uusi palkkaus - kaikille. Ja työvarusteisiin kuulosuojaimet, pakollisiksi.
Aika menee järjestyksen ylläpitoon. Ei ihme, että pisan torni tuloksineen kaatuu ja kellahtaa. Aivan alkeellisiakaan olemisen sääntöjä ei ole, aivan alkeellisimpiakaan osaamisia ei suuremmalla osalla valitettavasti ole. Ja---vauhti on hurja. Kivaa pitää olla---väritystehtävä kiinnostaa enemmän kuin yhteenlasku ja opettajalla ei ole konsteja joilla kapinoiva 8-vuotias saadaa tekemään se matikantehtävä. Eteenpäin, eteenpäin & joku tippuu jo starttiviivalla. Usea, monet, lähes koko ikäluokka.
Istu paikallasi, kuuntele, ota kirja esiin, kuuntele, viittaa ensin, älä häiritse muita, ok voit mennä vessaan, ota tehtäväkirja/kynä/ esiin.....kertaa 15-20. Siinä on vierähtänyt kätevästi puolisen tuntia ja 15 minuutissa opeta lukemaan, laskemaan, olemaan ihmisiksi.
Miten helppoa sittenkin oli "vaan" suunnitella pakkauslaatikoita, tehdä käyttöohjeita, laskuttaa firmoja, karhuta asiakkailta myöhässä olevia kirjoja & VHS -kasetteja. Ja kitkeä 5 hehtaaria peltoa kettumaisissa oloissa ja hattumaistenkin työkavereiden parissa. Joskus niitäkin on ollut. Vai olenko se minä ollut se. Vissiin.
Nyt vaan hymyilen ja teen paljon& enemmän & väsytän itseni.
Mieheni käsittämättömyydestä siivouksen,siisteyden, kokkausinnon & yms. hakemisen kanssa----siitä seuraavaan kertaan.
Nyt omaa aikaa pari tuntia, ennen yöunia & sama rumba oottelee pimeyden nurkan takana. Ja nyt sekin vielä---bussi-oma-aika, sekin näyttää jäävän. Vaikka kuinka yritin kierrellä ja olla niinkuin en oliskaan---"joudun" matkaamaan naapurin kyydissä. Asialla on puolensa. Otetaan tämäkin positiivarisesti. argghhhh milloin on kesäkuu, milloin?
