Hengissä, vaikkakin tuntuu jotta takana olis 480 päivää, eikä 4. Mutta tänään lungailin - otin & tutustuin taloon, kellareita & vessoja myöten. Tuli mieleen nuoruus & työharjoittelupaikka, missä aikani tyrin, niin he siirsivät minut kellariin, arkistoon & unohtuvat sinne. Sieltä oli kätevä lähteä kaupoille, joulu-ostoksille, kampaamoon, kahviloihin. Kukaan ei kaivannut, ei nytkään. Mutta! jos aikoo vessaan mennä päivittämään blogia, niin muista valot! Tunnistimen perässä ne sammmuvat, ellei liikehdi ---pöntöllä!🤣

Puolisoni saatteli minut uuteen seuraavin sanoin: jokapaikassa on yksi m-u-l-k-k-u. Tänään se löytyi, tai aistin henkilön mulqvistisuuden jo 1 päivänä. Niitä vaan pitää olla - elämän tasapaino järkkyisi jos heitä ei  olisi meitä järjestykseen laittamassa. Mutta he ovat taitavia: kahteen tavallisen kuuloiseen lauseeseen sai sirotelluksi monta väärin tehtyä asiaa, värään aikaan tehtyä asiaa. Pitäkööt kaihvipakettinsa ja taukonsa. 

Eihän se yleensäkään ole muuta kuin pelko, epävarmuus, mikä saa aikuisen ihmisenkin toimimaan nurjasti. 

Olen oppinut puolustamaan, vaalimaan aikaani & sitä, että hellin erityisherkkyttäni & sanon kiitos ei kuljetuksille, jos tarjolla on olla hetken aikaa hiljaa omaasa oloissani. Tämä on minun valintani ja minun jos kenen, pitää olla itseni puolustaja, paras kaveri. 

Tänään oli hyvä päivä: en rääkännyt itseäni.